Kävisikö siinä näin?

TÄMÄNKERTAISTEN presidentinvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä lähenee ehtootaan. Toisin kuin yleensä tässä vaiheessa, korviini ei ole vielä kuulunut tai silmiini osunut minkäänlaisia arvioita ensimmäisen äänestyspäivän osallistumisaktiivisuudesta. Se lienee varmaa, että kansalaisoikeutensa ovat tähän mennessä täyttäneet ehdokkaastaan kaikkein innokkaimmat ja varmimmat äänestäjät. Minä en tuohon joukkoon vielä tänään liittynyt. Ehtiihän sitä presidenttiä, Tasavallan presidenttiä, äänestämään myöhemminkin.

MUUN vaaliohjelman lisäksi numerotietoa tulee seuraavan vajaan parin viikon aikana yllin kyllin, se on varma. Saa nähdä, kuka tämänkertaisista ehdokkaista ensimmäisenä aloittaa puheet mediapelistä. Veikkaan termin isää, Paavo Väyrystä (kesk.), joka vielä tänäkin päivänä ainakin itse uskoo vakaasti siihen, että Helsingin Sanomat etunenässä pudotti hänet valtakunnan korkeimmalta viralta vuonna 1994. Uskokoon, ken tahtoo! Sen suostun kuitenkin tunnustamaan, että viime hetken gallupeilla voidaan tiukassa tilanteessa ohjata äänestäjiä nousijan puolelle – siitä yksinkertaisesta syystä, että me suomalaiset haluamme olla vaaleissakin voittajien leirissä.

YLEN vaaliasiantuntijana työskentelevä Sami Borg näyttää julkistaneen pari tuntia sitten kannanottonaan, että toista kierrosta ei näissä vaaleissa ”perinteisillä mittareilla mitattuna” välttämättä tule. Tulihan se sieltä! Sauli Niinistön (kok.) kannatuksen ”romahtamista” jo reilun kuukauden kummastelleille olen useampaankin kertaan muistuttanut – Niinistön itsensä tavoin – että hänen todellinen kannatuksensa on koko ajan pysynyt 50%:n yläpuolella – todellisessa laskentatilanteessakin kun ratkaisevat vain annetut äänet. Hyvä, että totuus tuli ilmi sentään nyt – joskin se minun silmiini näyttää enää pelkältä ”oman selustan turvaamiselta”: oli vaalin tulos puolentoista viikon päästä mikä hyvänsä, voi Borg sanoa olleensa oikeassa.  Mikä on asiantuntijan ja veikkaajan ero, minä vaan kysyn! Hoh-hoijaa…

MINÄ löin veikkaukseni rouva Valtiosihteerille ja Heimoveljelle ”tiskiin” jo eilen. Arvioni perustuu paitsi julkaistuihin presidenttigallupeihin, myös selkeisiin muistikuviin kaikista kaksivaiheisista kansanvaaleista sekä ”jonkinmoiseen ymmärrykseen” poliittisesta historiastamme, joka muun historian tavoin sekin tuppaa ainakin tietyiltä osin toistamaan itseään. Tässä tulos, johon toivon en liian vakavaa suhtautumista:

VIIKON kuluttua sunnuntaina pidetyn 1. kierroksen äänikuningas on Niinistö 46,5%:n ääniosuudella. Vaali siis menee kuin meneekin näkemykseni mukaan sille paljon puhutulle toiselle kierrokselle! Niinistön haastajaksi sinne päässee Väyrynen n. 15%:n äänisaaliilla. ”Mitalikolmikon” täydentää fantastisen kampanjan tehnyt Pekka Haavisto (vihr.) suunnilleen 12% kannatuksella. Perustelen nyt tehtyä arviota Suomen Keskustan legendaariseksi mainitun järjestökoneiston massiivisuudella vihreisiin nähden; ei mopolla kuuhun pääse – ainakaan vielä.

NELJÄNNEKSI presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella nousee Paavo Lipponen (sd.) 11%:n kannatuksella. Demareiden tehokas punakone on enää muisto vain, mutta sen verran siitä – vieläkin – tehoja löytyy, että tämänkin vaalin tulosta puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja kumppanit voivat pitää torjuntavoittonaan. Sosiaalidemokraateilla on ollut presidenttiys hallussaan yli kolme vuosikymmentä, mutta nyt tuo tie on – toistaiseksi – näkemykseni mukaan kuljettu loppuun. Se on vielä sanottava, että ellei Lipposen kannatus ole lähellä nyt esittämääni lukemaa, on Niinistön läpimeno jo ensimmäisellä kierroksella hyvin lähellä. Hiipuvasta kannatuksesta huolimatta demareilla on huomattava rooli presidentinteossa – tälläkin kertaa.

PERUSSUOMALAISTEN Timo Soini jäänee vaalissa viidenneksi saaden noin 9%:n kannatuksen. Hän on käynyt kampanjaa hyvin ”mattivanhasmaisesti” ja se näkyy nyt vaalituloksessa. Lehdistössä alkaneekin pian vaalien jälkeen pohdinta siitä, onko Soinin tähti lähtenyt vihdoin laskuun, kuten ollaan ounasteltu. Ehdokkaista nuorinta, Paavo Arhinmäkeä (vas.), kannattaa presidentiksi 4% kansalaisista. Kaksi viimeistä sijaa vaaleissa menee kauneimman sukupuolen edustajille Eva Biadeutille (r.) (1,5%) ja Sari Essayahille (kd.) (1%). He eivät saa kannattajikseen edes kaikkia ”omiaan” vaan menettävät kannatusta ennen kaikkea Niinistölle.

ÄÄNESTYSPROSENTIN veikkaan tulevassa vaalissa jäävän noin 72,5:een. Tämä on seurausta paitsi selkeältä vaikuttavasta ennakkoasetelmasta, myös presidentinvallan systemaattisesta vähentämisestä. Vallaton keulakuva kiinnostaa kansalaisia edelleen, muttei enää niin paljon kuin aiemmin. Timo Soinin odotettua heikomman vaalimenestyksen lisäksi lehdistömme pohtiikin tulevana keväänä presidentti-instituution vaaleissa kokemaa alennustilaa.

MITEN sinä ennustat vaalien menevän – 1. kierroksella?  Paras veikkaus palkitaan, ehkä…

Tämän vuoksi Niinistö – Sauli Niinistö

EDELLISESTÄ blogimerkinnästäni on siinä määrin aikaa, että suurin osa Teistä uskollisista lukijoistani lienee jo luullut, että nämä Mikon mietteet olisi kuollut ja kuopattu. Pelko on aiheeton, sillä nyt ajattelin aloittaa blogikirjoittelun uudelleen. Ajankohta – politiikasta kun yhä kiinnostunut olen – tekemälleni päätökselle on mielestäni erinomainen, sillä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen varsinaiseen äänestyspäivään on nyt tasan kaksi viikkoa. Hätäisimmät, joihin meikäläinen kuuluu jo olosuhteiden pakosta, voivat halutessaan ottaa kantaa seuraavaan valtionpäämieheemme jo ensi viikon keskiviikkona käynnistyvässä ennakkoäänestyksessä.

VUOSIEN varrella olen eri yhteyksissä toistuvasti korostanut poliittista sitoutumattomuuttani – aina Joutsan valtuustosalia myöten.  Lähestyvän presidentinvaalin osalta uskallan kuitenkin ihan avoimesti sanoa olevani Heimoveljen sanoin ”Sauli Niinistön miehiä”. Kyseinen herra on muuan Urho Kekkosen ohella henkilöillä mitaten suurin syyllinen siihen, että olen ylipäätään kiinnostunut politiikasta.  Moni on jo reilun vuosikymmenen kysynyt, mikä Saulissa – tuossa vakavaraisessa pankkiirissa – kiehtoo meikäläistä, ainakin toistaiseksi pienituloista työkyvyttömyyseläkeläistä. Tässäpä muutama peruste:

PIDÄN Sauli Niinistöä nykymittapuulla arvioiden poikkeuksellisen suoraselkäisenä ja luotettavana poliitikkona. Hän on ollut sitä minulle jo siitä lähtien, kun hän 1990-luvun alkupuolella silloisena perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana oli käynnistämässä eduskunnassa prosessia, joka lopulta johti Esko Ahon (kesk.) hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalon (kesk.) valtakunnanoikeuteen. Todisteita Niinistön suoraselkäisyydestä ja luotettavuudesta olen saanut toki myöhemminkin hänen valtiovarainministeri- ja puhemieskausillaan. Uskon, etten ole tässä suhteessa ainoa.

ASIANTUNTEVUUS on myös adjektiivi, joka Sauli Niinistöön on helppo liittää. Tämä koskee erityisesti nyt niin pinnalla olevia talousasioita. Vaikkei valittavalla Tasavallan presidentillä – enää – suoranaista talouspoliittista valtaa olekaan, on mielestäni tärkeää, että meillä on valtionpäämiehenä henkilö, jolla on näyttöjä talouspolitiikan hallitsemisesta. Niinistön kohdalla niitä on. Hänen valtiovarainministerikautensa (1996 – 2003) aikana tekemistään päätöksistä voidaan tietysti olla erimielisiä, mutta tosiasia on, että tuolloin saatiin merkittävästi korjattua ylivelkaantunutta talouttamme. Tämänkaltaisia toimenpiteitä meillä on tulevasta presidentistä riippumatta edessämme nytkin – veikkaanpa, että jo ennen vappua. Jos tulevalla tasavallan presidentillä on riittävästi arvovaltaa ja kokemusta, hän voi olla vaikuttamassa taloudessamme tehtäviin välttämättömiin ratkaisuihin, vaikkei talouspolitiikka siis hänen valtaoikeuksiinsa suoranaisesti kuulukaan.

UUTTERUUS on myös mielestäni eräs niistä hyveistä, joita tulevalla tasavallan presidentillä tulee olla; hänen on oltava Suomen kansan palveluksessa tarvittaessa ympäri vuorokauden. Vain tätä kautta tuleva tasavallan presidentti voi olla se Arvojohtaja, jota nykyajan presidentiltä ainakin toimittajat ja muut poliitikot tuntuvat haluavan yli kaiken. Sauli on näyttönsä tälläkin sektorilla antanut: jo vuosikaudet hän on halunnut ”unilukkaroimalla” herättää keskustelua ajankohtaisista teemoista, siinä erinomaisesti onnistuen. Tuota samaa hänen soisi jatkavan tulevana presidenttinäkin, sillä keskustelunaiheet eivät tästä maasta lopu – päinvastoin. Presidentti ei voi – enää – käskeä ketään minnekään, mutta riittävän arvovallan omaavana hän voi ohjata kehitystään haluamaansa suuntaan monilla eri aloilla.

ME suomalaiset kohdistamme presidenttiin aina, mutta eritoten näin valinnan kynnyksellä yli-inhimillisiä ellei peräti messiaanisia odotuksia – ja syyttävää sormea osoitetaan tuolloin poikkeuksetta diktaattoriksi helposti leimattavan Kekkosen suuntaan. Nyt on tärkeää muistaa, että myös tuleva tasavaltamme päämies on sittenkin vain inhimillinen ihminen. Kahdeksasta nyt esillä olevasta ehdokkaasta Sauli Niinistö, jos kuka, sitä on. Jämäkkä kädenpuristus, reipas ja iloinen tervehdys sekä lyhyt juttutuokio viimeksi viime viikon keskiviikkona todistivat minulle omakohtaisesti jälleen kerran sen, että Me Suomalaiset voimme turvallisin mielin valita tämän miehen tulevaksi päämieheksemme. Niin, ja tämä ei ollut maksettu mainos!

LEPPOISAA pyhäpäivää.

Historia toistakoon itseään

VUOSIKAUDET valmisteilla ollut ja erilaisia käänteitä lähes saippuaoopperamaisella frekvenssillä sisältänyt Joutsan koulukeskuksen rakentamishanke nytkähti eilen kunnolla eteenpäin, kun kunnanvaltuusto hyväksyi hankkeen eteenpäinviemisen suunnittelutoimikunnan esittämässä muodossa, jossa pääosa yhtenäiskoulusta sijoitetaan nykyisiin lukiotiloihin ja taito- ja taideaineiden edellyttämät tilat rakennetaan erillisenä siipenä lukiorakennuksen yhteyteen. Näiden lisäksi rakennetaan oma siipi osalle perusopetustiloja lukion yhteyteen. Joutsakin saa siis oman campuksensa! Valtionosuuden saamisen varmistamiseksi rakentaminen aloitetaan uudisrakennuksena taito- ja taideaineiden osalta jo tänä vuonna ja hanke viedään kokonaisuudessaan läpi seuraavan kahden vuoden aikana. Kuntalaisia kiinnostavin kysymys tietysti on, paljonko tämä kaikki maksaa? Vastaus: 4 025 000€.

TÄMÄNKOKOISESSA kunnassa ja tällä väestörakenteella se on iso raha – myönnetään. Tosiasia on kuitenkin se, että koulu on päivähoidon ja terveydenhuollon ohella niitä peruspalveluja, jotka meidän on jatkossakin pakko hoitaa – tavalla tai toisella – mahdollisemman laadukkaasti, jotta edes jotenkin saamme pidettyä paikkakunnan elinvoimaisena. Ja me saamme – yhdessä.

OPETTAJIEN ammattijärjestön OAJ:n paikallisyhdistys oli lähestynyt meitä kunnanvaltuutettuja kirjallisella tiedustelulla, jossa he toivat julki halunsa keskustella koulukeskuksen rakentamisesta yhdessä kuntapäättäjien kanssa. Kunnanjohtaja Harri Nissisen mukaan eri suunnittelukokouksissa mukana olleet rehtorit ovat ”ihan riittävästi” kyllä tuoneet opettajakunnan näkemyksiä esiin. Niin kai sitten! Yllättävän sitkeässä näkemys opettajien vähäisestä kuulemisesta tässä asiassa kuitenkin tuntuu paikkakunnalla elävän ja omassa paksussa ja vähäkarvaisessa kallossani on vaikeaa kuvitella, että tällaiset tiedustelut syntyisivät ihan tyhjästä. Ehkäpä taas voisi lainata vanhaa suomalaista sananlaskua: ei savua ilman tulta!

YHTÄ sitkeinä kuin huhut opettajien puutteellisesta kuulemisesta koulukeskuksen suunnittelussa, elää pitäjässä tieto lukion huonosta työrauhasta, joista lukiolaiset ovat kovin näreissään sen aiheuttajille – yläkoululaisille. Jotta tilanteeseen saataisiin edes jonkun sortin parannusta, ehdotin – perinteinen pieni pilke silmäkulmassani – että sivistyslautakunta lähettäisi pikapuolin oman edustajansa lukiolle vaikkapa vain yhdeksi päiväksi tarkkailemaan tilannetta – ja tarvittaessa esittämään yläkoululaisille oman näkemyksensä siitä, mitä riittävä työrauha koulussa tarkoittaa.  Oikealla, riittävän arvovallan omaavalla henkilövalinnalla tilanne ei ainakaan pahenisi. Muistuupa vain mieleeni omat lukioajat viime vuosituhannella, kun Saarisen Marjatta (kok.) silloisen koululautakunnan edustajana saapui luokkaamme kadonnutta työrauhaa etsimään. Hänen ei tarvinnut muuta kuin esitellä itsensä, asemansa ja asiansa ja työrauha oli sillä erää täydellinen – ja jatkossakin aiempaa parempi.

VOISIKO historia siis taas toistaa itseään?

Sekaisin

TASAVALTAMME entinen presidentti Mauno Koivisto (sd.) sanoi joskus viisaasti, ettei pidä provosoitua vaikka provosoidaan. Valitettavasti en tällä kertaa pysty noudattamaan tuon vanhan, viisaan ja kunnioittamani valtiomiehen neuvoa.

BLOGINI pito on ollut viime aikoina lapsenkengissä, kun nyt olen vihdoin saanut ruoskittua itseni systemaattiseen gradun tekoon. Syistä toinen – painavampi – on se, että yhteiskunnan puheenaiheet ovat tällä hetkellä siinä määrin yksitoikkoiset, että eipä niistä itseään toistamatta juuri kirjoitella: Kreikan ja sitä myötä meidänkin talous on sekaisin, keskustan presidenttipeli on sekaisin, Paavo Lipponen (sd.) on sekaisin, Jussit, Halla-aho (ps.) ja Parviainen ovat sekaisin… Unohtuikohan joku?

TÄNÄÄN on syystä kirjoittaa. Tosin alun perin ajattelin tehdä sen vasta illalla pidetyn Joutsan kunnanvaltuuston kokouksen jälkeen, mutta tunti sitten päätin aikaistaa aikatauluani – ja siinä sivussa muuttaa aihetta. Syy: Tamminen on sekaisin.

OMAN lyhyehkön kunnallispoliitikkourani aikana olen pyrkinyt raportoimaan kunnalliselämämme kiemuroista tässä blogissa ja jonkun verran siellä kaikkien niin hyvin tuntemassa Facebookissakin. Tämä aamu ei muodostanut siinä suhteessa poikkeusta ilmoittaessani statuspäivityksessäni, että vaihdan puoluepaperit valtuustopapereihin. Ensiksi mainituilla tarkoitin graduni materiaaleja, joita vuosien mittaan on kokoomuksesta ja Urho Kekkosesta tullut muutama luentopaperi muistiinmerkittyä. Professorit arvioivat joskus ensi vuoden aikana, onko noissa merkinnöissäni ollut mukana järjen hiventäkään. Statukseni päivityksestä meni vain muutamia minuutteja, kun naapurini sekä eräs entisistä opettajistani ilmoitti siitä pitävänsä. He molemmat ovat joutsalaisia. Tovin kuluttua tilapäivitykseni herätti ajatuksia myös Joutsan ulkopuolella, Heinolassa, kun toisista yhteyksistä ihan valtakunnallistakin julkisuutta osakseen saanut maisteri Ossi Arvela katsoi aiheelliseksi todeta: ”Mikko Tammisen puolue saisi ovensuukyselyn mukaan 4% nykyisen puolueensa äänistä”. Ossin oppineisuuden huomioon ottaen paskaa ulosantia, mutta viesti tuli selväksi!

SITOUTUMATTOMANA kunnanvaltuutettuna moisen palautteen saaminen tuntuu oudolta – etenkin, kun se tulee tähän asti sympaattisena pitämältäni heinolaiselta kokoomuslaiselta. Tähän astihan minä olen saanut arvostelua poliittisesta osallistumisestani pelkästään muutamilta joutsalaisilta lausuntoautomaateilta ja eräältä sosialidemokraatilta. Nyt siis ”omatkin” jo pottuilevat. Olin ajatellut julkistaa kantani seuraavien kunnallisvaalien ehdokkuuteen vasta ensi kesänä. Tämän aamuisen halla-aholaiseksi leimaamisen jälkeen teen sen kuitenkin jo nyt: en tule olemaan ehdokkaana kokoomuksen, sen enempää kuin minkään muunkaan poliittisen ryhmittymän listalla ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Olen loputtoman kyllästynyt siihen ainaiseen nälvimiseen, mitä olen osakseni saanut edellisten kunnallisvaalien ehdokkaaksi asettumisesta alkaen. Ossille pisteet siitä, että Sinä sentään annoit palautteen henkilökohtaisesti, muut arvostelijani kun ovat tähän asti käyttäneet sitoutumatonta isääni välikätenä. Toivotan menestystä myös tulevan tasavallan presidentin Sauli Niinistön (kok.) vaalikampanjaan. Omalta osaltani tulen pitämään huolen, että en ole joutsalaisena halla-ahona asettamassa pienimpiäkään esteitä hänen kuningastielleen – siitäkin huolimatta, että nimeni – valitettavasti – komeilee hänen nettitukijoidensa joukossa – yhtenä lähes 20 000:sta. Anna Sauli anteeksi – ja vie homma loppuun, jo ensimmäisellä kierroksella!

JA Teille muille: hauskaa syksyä!

Talvi kesän keskellä?

TÄMÄNKERTAISET yleisurheilun MM-kisat Etelä-Korean Daegussa – jonka oikeinkirjoituksen tarkistan ties monennenko kerran – ovat suomalaisnäkökulmasta ainakin tähän mennessä olleet siinä määrin ankeaa seurattavaa, että ajattelin raapustaa ”päivän epistolatekstin” hiihdosta. Joo, joo – tiedetään, että nyt on vielä elokuu, mutta siitä huolimatta en joutsalaisena malta olla kommentoimatta aiemmin iltapäivällä julkisuuteen tullutta uutista siitä, että hiihtäjät Aino-Kaisa ja Maija Saarinen ovat tänään ilmoittaneet vaihtavansa Joutsan Pommin hiihtotamineet jatkossa Lempäälän Kisan edustusasuun.

KUNNANHALLITUKSEMME päätti viikko sitten yksimielisesti olla enää vastaisuudessa tukematta Aino-Kaisa ja näköjään siis myös Maija Saarista, jotka viimeisinä huippuhiihtäjinä enää olivat jäljellä aikoinaan vähintäänkin kohtalaisella kohulla perustetusta Hiihtotiimistä. Siitäkin huolimatta, että kysymys ei ymmärtääkseni ollut järin suuresta summasta, nyt tehty päätös on mielestäni ainoa oikea. Sanon näin, vaikka edelleenkin pidän itseäni melkoisena hiihtoniilona, mitä tulee penkkiurheiluun.

SIITÄKIN huolimatta, että ulkopuoliset ovat sanoneet allekirjoittaneen omaavan keskimääräistä paremman muistin, en juuri nyt saa päähäni, minä vuonna tuo Hiihtotiimi tarkalleen ottaen perustettiin. No, niin tai näin, niin silloinhan siinä olivat Aikun lisäksi mukana tunnetuista nimistä sellaisetkin suuruudet kuin Mika Myllylä, Sami Repo ja Riitta-Liisa Roponen – tuolloin muistaakseni vielä tyttönimellään Lassila – sekä uraansa tuolloin aloitellut muuan Matti Heikkinen. Komeat nimet eivät poistaneet sitä tosiasiaa, että en ymmärtänyt Hiihtotiimin perustamista tuolloin, enkä vielä nytkään – joutsalaisuutta kun siinä edusti ainoastaan nimi! En mahda mitään sille, että kaikki nämä vuodet olen pitänyt Aino-Kaisa Saaristakin hollolalaisena, urheiluseuraa myöten. Minun kannaltani lohdullista on ollut tietysti se, että samaan virheeseen syyllistyttiin monesti Ylessäkin selostaja Jussi Eskolan toimesta.

SAARISEN siskosten tänään varmistunut seuranvaihdos todistaa osaltaan sen, kuinka haasteellista kannetun veden kaivossa pitäminen aina on.

Esimerkkiä esikuvasta

TÄNÄÄN me suomalaiset olemme saattaneet viimeiselle matkalleen sekä valtioneuvos Harri Holkerin (kok.) että viihdetaiteilija tunnetun Topi Sorsakosken. Esitän tässä yhteydessä lämpimän osanottoni kummankin vainajan omaisille. Harri ja Topi kuuluivat kumpikin alallaan siihen kansallisten merkkihenkilöiden kategoriaan, jota on viimeksi kuluneen vuoden aikana harvennettu Luojan toimesta liiankin kovalla kädellä.

VALTIONEUVOS Harri Holkeri sai ansaitusti osakseen valtiolliset hautajaiset. Minäkin niitä monen muun suomalaisen tapaan tänä aamuna seurasin – etten sanoisi holkerimaisittain, kahvia juoden. Sekä tämänpäiväisissä muistopuheissa että hetimiten kolme viikkoa sitten julkisuuteen tulleen Harri Holkerin kuolinuutisen yhteydessä häntä ollaan poikkeuksetta luonnehdittu vastuuntuntoiseksi, yhteistyökykyiseksi ja isänmaalliseksi mieheksi. Politiikkaa pitkään kotisohvalta seuranneena minun – kuten uskoakseni muidenkin – on helppo yhtyä näihin näkemyksiin.

SÄÄTYTALOLLA pidetyssä Harri Holkerin muistotilaisuudessa presidentti Martti Ahtisaari näyttää luonnehtineen ystäväänsä ”seuraamisen arvoiseksi esikuvaksi”. Niin, hautajaislähetystä tänä aamuna katsellessa minulle tuli mieleen, että on enemmän kuin symbolista, että valtioneuvoston seppeleen arkulle laskevat nyt vallassa olevan sinipunahallituksen päähenkilöt pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.). Holkerihan oli aikoinaan 1987-1991 sinipunahallituksen pääministeri – osoittaen täten, kuten presidentti Mauno Koivisto (sd.) kolme viikkoa sitten totesi, että ”kaikki voivat olla yhteistyössä kaikkien kanssa”.

TUOLLOISEN sinipunahallituksen syntyyn vaikutti Harri Holkerin ennakkoluulottomuuden lisäksi tietysti monet muutkin tekijät – ei vähiten Mauno Koivisto itse, mutta siitä huolimatta juuri tämä on se seikka, joista kaikkien poliitikkojen – niin kunta- kuin eritoten valtakunnankin tasolla – tulee Harri Holkeri minunkin mielestäni esikuvaksi ottaa: yhteistyöhön on pyrittävä kaikkien kanssa. Väitän nykyään ”ovia lyötävän säppiin” liian helposti, silkkojen ennakkoluulojen perusteella. Niin, enkä nyt puhu suinkaan perussuomalaisista. Nykyisen hallituksen kehonkieli kertoo sen kahden pääpuolueen osalta selvää kieltään siitä, että allergiaoireet puolin ja toisin ovat ilmeiset. Kurssin on tässä suhteessa muututtava ja nopeasti tai syksystä ja talvesta tulee hallitukselle pitkä.

KENTIES liian pitkä?

Pelastetaanko lukiomme?

ELOKUU on kovaa vauhtia taittumassa lopuilleen, joten lienee paikallaan päättää tämä Mikon Mietteiden lähes kuukauden mittainen hiljaiselo – siitäkin huolimatta, että meno tässä maassa jatkuu yhä entisellään: kansallisia merkkimiehiä Harri Holkerin (kok.) ja Topi Sorsakosken muodossa on sitten viimeisen blogimerkinnän siirtynyt ajasta ikuisuuteen, talous sekä Suomessa että Euroopassa on sekaisin ja samaa voi sanoa myös presidenttipelistämme.

AIHETTA riemuun ei ole liiemmälti kunnallliselämässäkään. Vaan ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin, kuten vanha sananlasku sanoo: eilisessä syyskauden ensimmäisessä kunnanvaltuuston kokouksessa hyväksyimme ikäihmisten palvelurakenteen muutoksen ja saimme päätettyä myöskin sosiaalityötekijän virasta, joka hoitaa myös koulukuraattorin tehtäviä. Viimeksi mainittu virka on ainakin aluksi vain puolipäiväinen, mutta parempi sekin kuin ei mitään; siksi monta vuotta tätä pestiä on Joutsaan toivottu – ja ihan perustellusti.

NIIN, siinä oli ne hyvät uutiset kunnallispuolelta. Huonoja uutisia kuultiin eritoten talousjohtaja Pekka Takalan suusta, joka – taas kerran – maalaili – synkkiä kuvia Joutsan lukion tulevaisuudesta. Viesti oli selkeä: jos oppilasmäärä tipahtaa parin seuraavan vuoden aikana 60:een, valtionosuuksien tippuessa Joutsassa joudutaan vakavasti keskustelemaan itsenäisen lukiokoulutuksen tulevaisuudesta.

VALTUUSTOSALIN perältä katsottuna kunnallisneuvos Terttu Hentinen (kesk.) näytti silminnähden järkyttyneen Takalan visioista. Niin, totuus kirpaisee usein. Olen valmis jakamaan Tertun huolen lukiomme tulevaisuudesta ”elämän ja kuoleman kysymyksenä” lähes täysin, mutta sitä en hyväksy, että totuuden puhumista nimitetään paniikin lietsonnaksi. Tosiasia on se, että jos oppilasmäärä kehittyy jatkossakin tämän syksyn tapaan (aloittaneita opiskelijoita 17!), kunnan ylläpitämää lukio-opetusta paikkakunnalla on nykymuodossaan mahdotonta jatkaa.

PRESIDENTTI Mauno Koiviston (sd.) sanoin jotain tarttis tehrä ja pian tässä asiassa. Jo eilen iltiasessa kokouksessa kerroin omana mielipiteenäni, että sen sijaan, että me kunnanvaltuutetut kiistelemme tämän asian tiimoilta keskenämme, voisimme yrittää vaikuttaa asiaan – ennen kuin on liian myöhäistä. Miten? Ehdotan, että Terttu ja minä – meille kun itsenäinen Joutsan lukio tuntuu olevan muita valtuutettuja rakkaampi – , kunnanjohtajamme Harri Nissinen, joku lukiomme opettajista sekä pari paikallista nykyistä julkkista, entistä lukiolaista (esim. Joutsan Seudun päätoimittaja Markku Parkkonen ja Nordean pankkipomo Jorma Welling) menisimme jo tämnä syksynä vanhempainiltoihin kertomaan paitsi lukiomme erinomaisuudesta, myös sen tarpeellisuudesta Joutsan elinvoimaisuuden turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Tuskinpa tuollaisesta puolestapuhujaryhmästä ainakaan haittaa Joutsan lukiolle ja sen tulevaisuudelle olisi!

MITÄ ajatuksia Joutsan lukio ja sen tulevaisuus sinussa herättävät?

Kahdenlaisia uutisia

NÄIDEN Mikon mietteiden kirjoitustahti näyttää hiipuvan sitä mukaan, kun elohopea lämpömittarissa nousee. Ei vaan, olisihan sitä ollut tässä aikaa aina silloin tällöin tänne kirjoitellakin, mutta ei vaan jaksa – aihepiirit kun tuntuvat tässä maassa tänä kesänä olevan siinä määrin yksipuoliset. Niitä on kaksi: talous ja kansallisten merkkimiesten kuolinuutiset.

TÄYTYY sanoa, että harvoin jos koskaan olen huomannut jonkun lehden pääkirjoituksen olevan siinä määrin ”omasta kynästäni” kuin Iltalehden tämänpäiväisen. Muutamalla oppitunnilla eri opinahjoissa istuneena tajuan toki sen, että euron kriisi mahdollisine ylikansallisine heijastusvaikutuksineen on vakava paikka, mutta jotenkin noita jokapäiväisiä negatiivisia uutisia siltä sektorilta ei enää yksinkertaisesti ota vakavasti. Tänään on – taas kerran – EU:ssa ”kohtalon torstai”, mutta kuten Sauli Niinistökin (kok.) eilisessä A-studion haastattelussa sanoi: Kreikka on vain yksi yksityiskohta isommassa ”kuplassa”. Niin, mistä vetoa, että ei EU:n kriisiuutiset tähän iltaan lopu, päättivät Jyrki Katainen (kok.) ja kumppanit tämänpäiväisessä huippukokouksessaan Kreikan osalta sitten mitä hyvänsä.

ON mielestäni jotenkin symbolista, että samaan aikaan kun EU:n sanotaan painivan historiansa suurimmassa kriisissä, saimme tänään puoliltapäivin kuulla suru-uutisen, joka kertoi Yleisradion pitkäaikaisen kirjeenvaihtajan Erkki Toivasen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Sinusta en tiedä, mutta ainakin minulle kyseinen henkilö on suomalaisittain Mr. Eurooppa – oli jo silloin, kun poliitikkojen puheiden mukaan itse olimme vielä tuon maanosan ulkopuolella. Kukapa meistä ei muistaisi: ”Täällä Erkki Toivanen, Lontoo/Pariisi”. On helppo yhtyä niihin tänään kuultuihin arvioihin, joissa häntä pidetään herrasmiesjournalistin perikuvana. Jo 1980-luvulla Toivanen vaikutti lapsenkin silmään ja korvaan ”maailmanmieheltä” – siis kosmopoliitilta – ilman, että hänen olisi sitä itse jotenkin erityisemmin tarvinnut korostaa saati mainita, kuten meillä nykyään tekevät esim. presidentti Martti Ahtisaari, ministeri Alexander Stubbista (kok.) nyt puhumattakaan.

 AIVAN kuten taannoin edesmenneen mestarihiihtäjä Mika Myllylänkin kohdalla, iltapäivälehdet ovat tänään pyytäneet lukijoiltaan henkilökohtaisia muistoja Toivaseen liittyen. Minulle hän on yksittäisenä tapauksena jäänyt mieleen erityisesti syksyltä 1997 Walesin prinsessa Dianan hautajaisten selostajana. Erkin hillityn harras ääni jos mikä, sopi loistavasti nimenomaan tuohon suomalaisiakin laajalti koskettaneeseen tilanteeseen. Eeva-mummon kanssa yhdessä tv-lähetystä olohuoneessamme katsottiin. Tilanne oli vähintäänkin harras, ellei peräti vakava, mutta yksi asia meitä tuppasi yhdessä naurattamaan: Toivanen ei osannut tuon monituntisen lähetyksen aikana päättää, makasiko Diana arkussa vai kirstussa! Hymy ja ennen pitkää nauruhan siitä oli seurauksena – sekä minulla että mummolla.

HAUSKAA viikonloppua!

Kuningaskarpaasia kunnioittaen

TOISSAPÄIVÄNÄ, vajaa puoli tuntia edellisen blogimerkintäni julkaisemisen jälkeen, julkisuuteen levisi tieto olympiavoittajan ja nelinkertaisen maastohiihdon maailmanmestarin Mika Myllylän, 41, kuolemasta. Tässä yhteydessä haluan esittää mitä lämpimämmän osanottoni Mikan omaisille; Jari Piiraisen sanoin: mestari on poissa.

ALLEKIRJOITTANUT noteeraa Mika Myllylän olympiavoittajana ja lajinsa nelinkertaisena maailmanmestarina suurimpien suomalaisten urheilulegendojen joukkoon – Lahden 2001 –tapahtumista huolimatta. En voi edelleenkään olla ihailematta Myllylää paitsi urheilijana, myös ihmisenä ennen kaikkea hänen päämäärätietoisuutensa vuoksi: hän asetti itselleen tavoitteet ja oli valmis kääntämään kaikki kivet ja enemmänkin niiden saavuttamiseksi. Tästä ominaisuudesta suomalaisten soisi ottavan hänestä oppia – niin urheilussa kuin muutoinkin. Väitän meidän tätä nykyä antavan liian helposti periksi. Ei ihme, että saavutuksemme vähän asiassa kuin asiassa ovat tätä nykyä harvassa.

PERIKSIANTAMATTOMUUDEN lisäksi me suomalaiset voimme toki ottaa esimerkkiä Mika Myllylästä mielestäni muutoinkin. Nykypäivän ainaista kilpailukykyisyyttä korostavassa maailmassa meidän soisi olevan nykyistä armollisempia niin itseämme kuin kanssaihmisiämme kohtaan. Kuningaskarpaasi Myllylä ei tähän kyennyt. Sääli, sillä nipin napin neljä vuosikymmentä täyttänyt ihminen on liian nuori lähtemään tästä maailmasta. Tapahtuneen traagisuutta vain lisää se, että poismeno näyttää tapahtuneen ns. oman käden kautta.

KIITOS, Mika, niistä kaikista hienoista hetkistä, joita minulle intohimoisena penkkiurheilijana vuosien varrella tarjosit! Me kaikki teemme joskus elämässämme virheitä, sinäkin, mutta päämäärätietoisuutesi ja periksi antamattomuutesi lisäksi ansaitset mielestäni kunniamaininnan siitä, että saavutit kirkkaimmat mitalisi aikana, jolloin suomalaiset kilpahiihtäjät olivat kovimpiin kilpakumppaneihinsa nähden kaikin puolin ainakin likimain samalla viivalla. Uskallan sanoa, että nykyään tilanne on tässä suhteessa toinen – valitettavasti. Sinun ollessasi lajisi terävimmällä huipulla maastohiihto oli myös maastohiihtoa, jossa urheilijan kuntotekijät olivat avainasemassa. Ikävä kyllä, (hiihto)maailma on tässäkin suhteessa muuttunut. Ei aika mennyt koskaan palaa…

NÄKEMIIN, muttei hyvästi.

Poikkeus

EILISILTAISEN kunnanvaltuuston kokouksen asialistalla oli vain kaksi asiaa: koulukeskuksen peruskorjauksen suunnittelun jatkaminen ja Joutsan kirkonseudun keskustien kaava-alueen asemakaavaehdotuksen hyväksyminen. Viimeksi mainittu hyväksyttiin ilman sen kummempia parranpärinöitä ja keskustelu uudesta koulukeskuksestakin rajoittui yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Terttu Hentisen (kesk.), Jussi Seppälän (kok.) ja Eero Peltoniemen (sd.) aiheesta pitämiin ryhmäpuheenvuoroihin.

TUO yksi poikkeus oli allekirjoittanut – jälleen kerran. Otin kantaa kunnanjohtaja Harri Nissisen vajaa kuukausi sitten (10.6) yhtenäiskoulun peruskorjaushankkeesta laatimaan muistioon. Kiireinen aikataulu huomioon ottaen muistioon on helppo yhtyä – sen kahta viimeistä kohtaa lukuun ottamatta. Niistä ensimmäisessä kuntapomomme visioi, että nykyiseen Pohvinrinteen kouluun sijoitetaan kehitysvammaisten työskentelytiloja ja mahdollisesti esimerkiksi Toivontuvan toimintaa. Nissisen mukaan mahdollista on sekin, että kehitysvammaisten työskentelytiloja sijoitettaisiin myös Rölliin tai että se myytäisiin esim. lastenkodiksi.

KUN nyt liikuntavammaisena jonkunmoinen vammaisuuden yleisasiantuntija olen tahtomattanikin, tyrmäsin nämä Nissisen esitykset valtuustosalissa selvin sanoin – ja tein sen jo viime viikolla perusturvalautakunnassa. Kehitysvammaisten päivätoiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen on syytä jatkossakin suunnitella Joutsassa siten, että palvelun piiriin kuuluvat asiakkaat voivat hyödyntää terveyskeskuksen kaikkia palveluita mahdollisimman itsenäisesti. Jos heidät Nissisen kaavailemalla tavalla sijoitetaan koulukeskuksen läheisyyteen, nostaa se väistämättä lakisääteisiä kuljetuspalvelukustannuksia, jotka jo nykyisellään aiheuttavat ihan riittävästi päänsärkyä kuntataloudelle. Ongelman suuruusluokasta kertokoon jotain se, että jo vuosi sitten Toivakan perusturvajohtaja Anne Ylönen ehdotti Joutsalle laatimassaan perusturvaselvityksessä, että Joutsa pyrkisi saamaan aikaan säästöjä juuri näistä kuljetuspalveluista tinkien. Ja nyt niitä siis oltaisiin kasvattamassa entisestään…

EN ymmärrä.