Kahdenlaisia uutisia

NÄIDEN Mikon mietteiden kirjoitustahti näyttää hiipuvan sitä mukaan, kun elohopea lämpömittarissa nousee. Ei vaan, olisihan sitä ollut tässä aikaa aina silloin tällöin tänne kirjoitellakin, mutta ei vaan jaksa – aihepiirit kun tuntuvat tässä maassa tänä kesänä olevan siinä määrin yksipuoliset. Niitä on kaksi: talous ja kansallisten merkkimiesten kuolinuutiset.

TÄYTYY sanoa, että harvoin jos koskaan olen huomannut jonkun lehden pääkirjoituksen olevan siinä määrin ”omasta kynästäni” kuin Iltalehden tämänpäiväisen. Muutamalla oppitunnilla eri opinahjoissa istuneena tajuan toki sen, että euron kriisi mahdollisine ylikansallisine heijastusvaikutuksineen on vakava paikka, mutta jotenkin noita jokapäiväisiä negatiivisia uutisia siltä sektorilta ei enää yksinkertaisesti ota vakavasti. Tänään on – taas kerran – EU:ssa ”kohtalon torstai”, mutta kuten Sauli Niinistökin (kok.) eilisessä A-studion haastattelussa sanoi: Kreikka on vain yksi yksityiskohta isommassa ”kuplassa”. Niin, mistä vetoa, että ei EU:n kriisiuutiset tähän iltaan lopu, päättivät Jyrki Katainen (kok.) ja kumppanit tämänpäiväisessä huippukokouksessaan Kreikan osalta sitten mitä hyvänsä.

ON mielestäni jotenkin symbolista, että samaan aikaan kun EU:n sanotaan painivan historiansa suurimmassa kriisissä, saimme tänään puoliltapäivin kuulla suru-uutisen, joka kertoi Yleisradion pitkäaikaisen kirjeenvaihtajan Erkki Toivasen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Sinusta en tiedä, mutta ainakin minulle kyseinen henkilö on suomalaisittain Mr. Eurooppa – oli jo silloin, kun poliitikkojen puheiden mukaan itse olimme vielä tuon maanosan ulkopuolella. Kukapa meistä ei muistaisi: ”Täällä Erkki Toivanen, Lontoo/Pariisi”. On helppo yhtyä niihin tänään kuultuihin arvioihin, joissa häntä pidetään herrasmiesjournalistin perikuvana. Jo 1980-luvulla Toivanen vaikutti lapsenkin silmään ja korvaan ”maailmanmieheltä” – siis kosmopoliitilta – ilman, että hänen olisi sitä itse jotenkin erityisemmin tarvinnut korostaa saati mainita, kuten meillä nykyään tekevät esim. presidentti Martti Ahtisaari, ministeri Alexander Stubbista (kok.) nyt puhumattakaan.

 AIVAN kuten taannoin edesmenneen mestarihiihtäjä Mika Myllylänkin kohdalla, iltapäivälehdet ovat tänään pyytäneet lukijoiltaan henkilökohtaisia muistoja Toivaseen liittyen. Minulle hän on yksittäisenä tapauksena jäänyt mieleen erityisesti syksyltä 1997 Walesin prinsessa Dianan hautajaisten selostajana. Erkin hillityn harras ääni jos mikä, sopi loistavasti nimenomaan tuohon suomalaisiakin laajalti koskettaneeseen tilanteeseen. Eeva-mummon kanssa yhdessä tv-lähetystä olohuoneessamme katsottiin. Tilanne oli vähintäänkin harras, ellei peräti vakava, mutta yksi asia meitä tuppasi yhdessä naurattamaan: Toivanen ei osannut tuon monituntisen lähetyksen aikana päättää, makasiko Diana arkussa vai kirstussa! Hymy ja ennen pitkää nauruhan siitä oli seurauksena – sekä minulla että mummolla.

HAUSKAA viikonloppua!

Kuningaskarpaasia kunnioittaen

TOISSAPÄIVÄNÄ, vajaa puoli tuntia edellisen blogimerkintäni julkaisemisen jälkeen, julkisuuteen levisi tieto olympiavoittajan ja nelinkertaisen maastohiihdon maailmanmestarin Mika Myllylän, 41, kuolemasta. Tässä yhteydessä haluan esittää mitä lämpimämmän osanottoni Mikan omaisille; Jari Piiraisen sanoin: mestari on poissa.

ALLEKIRJOITTANUT noteeraa Mika Myllylän olympiavoittajana ja lajinsa nelinkertaisena maailmanmestarina suurimpien suomalaisten urheilulegendojen joukkoon – Lahden 2001 –tapahtumista huolimatta. En voi edelleenkään olla ihailematta Myllylää paitsi urheilijana, myös ihmisenä ennen kaikkea hänen päämäärätietoisuutensa vuoksi: hän asetti itselleen tavoitteet ja oli valmis kääntämään kaikki kivet ja enemmänkin niiden saavuttamiseksi. Tästä ominaisuudesta suomalaisten soisi ottavan hänestä oppia – niin urheilussa kuin muutoinkin. Väitän meidän tätä nykyä antavan liian helposti periksi. Ei ihme, että saavutuksemme vähän asiassa kuin asiassa ovat tätä nykyä harvassa.

PERIKSIANTAMATTOMUUDEN lisäksi me suomalaiset voimme toki ottaa esimerkkiä Mika Myllylästä mielestäni muutoinkin. Nykypäivän ainaista kilpailukykyisyyttä korostavassa maailmassa meidän soisi olevan nykyistä armollisempia niin itseämme kuin kanssaihmisiämme kohtaan. Kuningaskarpaasi Myllylä ei tähän kyennyt. Sääli, sillä nipin napin neljä vuosikymmentä täyttänyt ihminen on liian nuori lähtemään tästä maailmasta. Tapahtuneen traagisuutta vain lisää se, että poismeno näyttää tapahtuneen ns. oman käden kautta.

KIITOS, Mika, niistä kaikista hienoista hetkistä, joita minulle intohimoisena penkkiurheilijana vuosien varrella tarjosit! Me kaikki teemme joskus elämässämme virheitä, sinäkin, mutta päämäärätietoisuutesi ja periksi antamattomuutesi lisäksi ansaitset mielestäni kunniamaininnan siitä, että saavutit kirkkaimmat mitalisi aikana, jolloin suomalaiset kilpahiihtäjät olivat kovimpiin kilpakumppaneihinsa nähden kaikin puolin ainakin likimain samalla viivalla. Uskallan sanoa, että nykyään tilanne on tässä suhteessa toinen – valitettavasti. Sinun ollessasi lajisi terävimmällä huipulla maastohiihto oli myös maastohiihtoa, jossa urheilijan kuntotekijät olivat avainasemassa. Ikävä kyllä, (hiihto)maailma on tässäkin suhteessa muuttunut. Ei aika mennyt koskaan palaa…

NÄKEMIIN, muttei hyvästi.

Poikkeus

EILISILTAISEN kunnanvaltuuston kokouksen asialistalla oli vain kaksi asiaa: koulukeskuksen peruskorjauksen suunnittelun jatkaminen ja Joutsan kirkonseudun keskustien kaava-alueen asemakaavaehdotuksen hyväksyminen. Viimeksi mainittu hyväksyttiin ilman sen kummempia parranpärinöitä ja keskustelu uudesta koulukeskuksestakin rajoittui yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Terttu Hentisen (kesk.), Jussi Seppälän (kok.) ja Eero Peltoniemen (sd.) aiheesta pitämiin ryhmäpuheenvuoroihin.

TUO yksi poikkeus oli allekirjoittanut – jälleen kerran. Otin kantaa kunnanjohtaja Harri Nissisen vajaa kuukausi sitten (10.6) yhtenäiskoulun peruskorjaushankkeesta laatimaan muistioon. Kiireinen aikataulu huomioon ottaen muistioon on helppo yhtyä – sen kahta viimeistä kohtaa lukuun ottamatta. Niistä ensimmäisessä kuntapomomme visioi, että nykyiseen Pohvinrinteen kouluun sijoitetaan kehitysvammaisten työskentelytiloja ja mahdollisesti esimerkiksi Toivontuvan toimintaa. Nissisen mukaan mahdollista on sekin, että kehitysvammaisten työskentelytiloja sijoitettaisiin myös Rölliin tai että se myytäisiin esim. lastenkodiksi.

KUN nyt liikuntavammaisena jonkunmoinen vammaisuuden yleisasiantuntija olen tahtomattanikin, tyrmäsin nämä Nissisen esitykset valtuustosalissa selvin sanoin – ja tein sen jo viime viikolla perusturvalautakunnassa. Kehitysvammaisten päivätoiminnan kehittäminen ja ylläpitäminen on syytä jatkossakin suunnitella Joutsassa siten, että palvelun piiriin kuuluvat asiakkaat voivat hyödyntää terveyskeskuksen kaikkia palveluita mahdollisimman itsenäisesti. Jos heidät Nissisen kaavailemalla tavalla sijoitetaan koulukeskuksen läheisyyteen, nostaa se väistämättä lakisääteisiä kuljetuspalvelukustannuksia, jotka jo nykyisellään aiheuttavat ihan riittävästi päänsärkyä kuntataloudelle. Ongelman suuruusluokasta kertokoon jotain se, että jo vuosi sitten Toivakan perusturvajohtaja Anne Ylönen ehdotti Joutsalle laatimassaan perusturvaselvityksessä, että Joutsa pyrkisi saamaan aikaan säästöjä juuri näistä kuljetuspalveluista tinkien. Ja nyt niitä siis oltaisiin kasvattamassa entisestään…

EN ymmärrä.