Kuningaskarpaasia kunnioittaen

TOISSAPÄIVÄNÄ, vajaa puoli tuntia edellisen blogimerkintäni julkaisemisen jälkeen, julkisuuteen levisi tieto olympiavoittajan ja nelinkertaisen maastohiihdon maailmanmestarin Mika Myllylän, 41, kuolemasta. Tässä yhteydessä haluan esittää mitä lämpimämmän osanottoni Mikan omaisille; Jari Piiraisen sanoin: mestari on poissa.

ALLEKIRJOITTANUT noteeraa Mika Myllylän olympiavoittajana ja lajinsa nelinkertaisena maailmanmestarina suurimpien suomalaisten urheilulegendojen joukkoon – Lahden 2001 –tapahtumista huolimatta. En voi edelleenkään olla ihailematta Myllylää paitsi urheilijana, myös ihmisenä ennen kaikkea hänen päämäärätietoisuutensa vuoksi: hän asetti itselleen tavoitteet ja oli valmis kääntämään kaikki kivet ja enemmänkin niiden saavuttamiseksi. Tästä ominaisuudesta suomalaisten soisi ottavan hänestä oppia – niin urheilussa kuin muutoinkin. Väitän meidän tätä nykyä antavan liian helposti periksi. Ei ihme, että saavutuksemme vähän asiassa kuin asiassa ovat tätä nykyä harvassa.

PERIKSIANTAMATTOMUUDEN lisäksi me suomalaiset voimme toki ottaa esimerkkiä Mika Myllylästä mielestäni muutoinkin. Nykypäivän ainaista kilpailukykyisyyttä korostavassa maailmassa meidän soisi olevan nykyistä armollisempia niin itseämme kuin kanssaihmisiämme kohtaan. Kuningaskarpaasi Myllylä ei tähän kyennyt. Sääli, sillä nipin napin neljä vuosikymmentä täyttänyt ihminen on liian nuori lähtemään tästä maailmasta. Tapahtuneen traagisuutta vain lisää se, että poismeno näyttää tapahtuneen ns. oman käden kautta.

KIITOS, Mika, niistä kaikista hienoista hetkistä, joita minulle intohimoisena penkkiurheilijana vuosien varrella tarjosit! Me kaikki teemme joskus elämässämme virheitä, sinäkin, mutta päämäärätietoisuutesi ja periksi antamattomuutesi lisäksi ansaitset mielestäni kunniamaininnan siitä, että saavutit kirkkaimmat mitalisi aikana, jolloin suomalaiset kilpahiihtäjät olivat kovimpiin kilpakumppaneihinsa nähden kaikin puolin ainakin likimain samalla viivalla. Uskallan sanoa, että nykyään tilanne on tässä suhteessa toinen – valitettavasti. Sinun ollessasi lajisi terävimmällä huipulla maastohiihto oli myös maastohiihtoa, jossa urheilijan kuntotekijät olivat avainasemassa. Ikävä kyllä, (hiihto)maailma on tässäkin suhteessa muuttunut. Ei aika mennyt koskaan palaa…

NÄKEMIIN, muttei hyvästi.