Kahdenlaisia uutisia

NÄIDEN Mikon mietteiden kirjoitustahti näyttää hiipuvan sitä mukaan, kun elohopea lämpömittarissa nousee. Ei vaan, olisihan sitä ollut tässä aikaa aina silloin tällöin tänne kirjoitellakin, mutta ei vaan jaksa – aihepiirit kun tuntuvat tässä maassa tänä kesänä olevan siinä määrin yksipuoliset. Niitä on kaksi: talous ja kansallisten merkkimiesten kuolinuutiset.

TÄYTYY sanoa, että harvoin jos koskaan olen huomannut jonkun lehden pääkirjoituksen olevan siinä määrin ”omasta kynästäni” kuin Iltalehden tämänpäiväisen. Muutamalla oppitunnilla eri opinahjoissa istuneena tajuan toki sen, että euron kriisi mahdollisine ylikansallisine heijastusvaikutuksineen on vakava paikka, mutta jotenkin noita jokapäiväisiä negatiivisia uutisia siltä sektorilta ei enää yksinkertaisesti ota vakavasti. Tänään on – taas kerran – EU:ssa ”kohtalon torstai”, mutta kuten Sauli Niinistökin (kok.) eilisessä A-studion haastattelussa sanoi: Kreikka on vain yksi yksityiskohta isommassa ”kuplassa”. Niin, mistä vetoa, että ei EU:n kriisiuutiset tähän iltaan lopu, päättivät Jyrki Katainen (kok.) ja kumppanit tämänpäiväisessä huippukokouksessaan Kreikan osalta sitten mitä hyvänsä.

ON mielestäni jotenkin symbolista, että samaan aikaan kun EU:n sanotaan painivan historiansa suurimmassa kriisissä, saimme tänään puoliltapäivin kuulla suru-uutisen, joka kertoi Yleisradion pitkäaikaisen kirjeenvaihtajan Erkki Toivasen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Sinusta en tiedä, mutta ainakin minulle kyseinen henkilö on suomalaisittain Mr. Eurooppa – oli jo silloin, kun poliitikkojen puheiden mukaan itse olimme vielä tuon maanosan ulkopuolella. Kukapa meistä ei muistaisi: ”Täällä Erkki Toivanen, Lontoo/Pariisi”. On helppo yhtyä niihin tänään kuultuihin arvioihin, joissa häntä pidetään herrasmiesjournalistin perikuvana. Jo 1980-luvulla Toivanen vaikutti lapsenkin silmään ja korvaan ”maailmanmieheltä” – siis kosmopoliitilta – ilman, että hänen olisi sitä itse jotenkin erityisemmin tarvinnut korostaa saati mainita, kuten meillä nykyään tekevät esim. presidentti Martti Ahtisaari, ministeri Alexander Stubbista (kok.) nyt puhumattakaan.

 AIVAN kuten taannoin edesmenneen mestarihiihtäjä Mika Myllylänkin kohdalla, iltapäivälehdet ovat tänään pyytäneet lukijoiltaan henkilökohtaisia muistoja Toivaseen liittyen. Minulle hän on yksittäisenä tapauksena jäänyt mieleen erityisesti syksyltä 1997 Walesin prinsessa Dianan hautajaisten selostajana. Erkin hillityn harras ääni jos mikä, sopi loistavasti nimenomaan tuohon suomalaisiakin laajalti koskettaneeseen tilanteeseen. Eeva-mummon kanssa yhdessä tv-lähetystä olohuoneessamme katsottiin. Tilanne oli vähintäänkin harras, ellei peräti vakava, mutta yksi asia meitä tuppasi yhdessä naurattamaan: Toivanen ei osannut tuon monituntisen lähetyksen aikana päättää, makasiko Diana arkussa vai kirstussa! Hymy ja ennen pitkää nauruhan siitä oli seurauksena – sekä minulla että mummolla.

HAUSKAA viikonloppua!