Historia toistakoon itseään

VUOSIKAUDET valmisteilla ollut ja erilaisia käänteitä lähes saippuaoopperamaisella frekvenssillä sisältänyt Joutsan koulukeskuksen rakentamishanke nytkähti eilen kunnolla eteenpäin, kun kunnanvaltuusto hyväksyi hankkeen eteenpäinviemisen suunnittelutoimikunnan esittämässä muodossa, jossa pääosa yhtenäiskoulusta sijoitetaan nykyisiin lukiotiloihin ja taito- ja taideaineiden edellyttämät tilat rakennetaan erillisenä siipenä lukiorakennuksen yhteyteen. Näiden lisäksi rakennetaan oma siipi osalle perusopetustiloja lukion yhteyteen. Joutsakin saa siis oman campuksensa! Valtionosuuden saamisen varmistamiseksi rakentaminen aloitetaan uudisrakennuksena taito- ja taideaineiden osalta jo tänä vuonna ja hanke viedään kokonaisuudessaan läpi seuraavan kahden vuoden aikana. Kuntalaisia kiinnostavin kysymys tietysti on, paljonko tämä kaikki maksaa? Vastaus: 4 025 000€.

TÄMÄNKOKOISESSA kunnassa ja tällä väestörakenteella se on iso raha – myönnetään. Tosiasia on kuitenkin se, että koulu on päivähoidon ja terveydenhuollon ohella niitä peruspalveluja, jotka meidän on jatkossakin pakko hoitaa – tavalla tai toisella – mahdollisemman laadukkaasti, jotta edes jotenkin saamme pidettyä paikkakunnan elinvoimaisena. Ja me saamme – yhdessä.

OPETTAJIEN ammattijärjestön OAJ:n paikallisyhdistys oli lähestynyt meitä kunnanvaltuutettuja kirjallisella tiedustelulla, jossa he toivat julki halunsa keskustella koulukeskuksen rakentamisesta yhdessä kuntapäättäjien kanssa. Kunnanjohtaja Harri Nissisen mukaan eri suunnittelukokouksissa mukana olleet rehtorit ovat ”ihan riittävästi” kyllä tuoneet opettajakunnan näkemyksiä esiin. Niin kai sitten! Yllättävän sitkeässä näkemys opettajien vähäisestä kuulemisesta tässä asiassa kuitenkin tuntuu paikkakunnalla elävän ja omassa paksussa ja vähäkarvaisessa kallossani on vaikeaa kuvitella, että tällaiset tiedustelut syntyisivät ihan tyhjästä. Ehkäpä taas voisi lainata vanhaa suomalaista sananlaskua: ei savua ilman tulta!

YHTÄ sitkeinä kuin huhut opettajien puutteellisesta kuulemisesta koulukeskuksen suunnittelussa, elää pitäjässä tieto lukion huonosta työrauhasta, joista lukiolaiset ovat kovin näreissään sen aiheuttajille – yläkoululaisille. Jotta tilanteeseen saataisiin edes jonkun sortin parannusta, ehdotin – perinteinen pieni pilke silmäkulmassani – että sivistyslautakunta lähettäisi pikapuolin oman edustajansa lukiolle vaikkapa vain yhdeksi päiväksi tarkkailemaan tilannetta – ja tarvittaessa esittämään yläkoululaisille oman näkemyksensä siitä, mitä riittävä työrauha koulussa tarkoittaa.  Oikealla, riittävän arvovallan omaavalla henkilövalinnalla tilanne ei ainakaan pahenisi. Muistuupa vain mieleeni omat lukioajat viime vuosituhannella, kun Saarisen Marjatta (kok.) silloisen koululautakunnan edustajana saapui luokkaamme kadonnutta työrauhaa etsimään. Hänen ei tarvinnut muuta kuin esitellä itsensä, asemansa ja asiansa ja työrauha oli sillä erää täydellinen – ja jatkossakin aiempaa parempi.

VOISIKO historia siis taas toistaa itseään?