Kävisikö siinä näin?

TÄMÄNKERTAISTEN presidentinvaalien ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä lähenee ehtootaan. Toisin kuin yleensä tässä vaiheessa, korviini ei ole vielä kuulunut tai silmiini osunut minkäänlaisia arvioita ensimmäisen äänestyspäivän osallistumisaktiivisuudesta. Se lienee varmaa, että kansalaisoikeutensa ovat tähän mennessä täyttäneet ehdokkaastaan kaikkein innokkaimmat ja varmimmat äänestäjät. Minä en tuohon joukkoon vielä tänään liittynyt. Ehtiihän sitä presidenttiä, Tasavallan presidenttiä, äänestämään myöhemminkin.

MUUN vaaliohjelman lisäksi numerotietoa tulee seuraavan vajaan parin viikon aikana yllin kyllin, se on varma. Saa nähdä, kuka tämänkertaisista ehdokkaista ensimmäisenä aloittaa puheet mediapelistä. Veikkaan termin isää, Paavo Väyrystä (kesk.), joka vielä tänäkin päivänä ainakin itse uskoo vakaasti siihen, että Helsingin Sanomat etunenässä pudotti hänet valtakunnan korkeimmalta viralta vuonna 1994. Uskokoon, ken tahtoo! Sen suostun kuitenkin tunnustamaan, että viime hetken gallupeilla voidaan tiukassa tilanteessa ohjata äänestäjiä nousijan puolelle – siitä yksinkertaisesta syystä, että me suomalaiset haluamme olla vaaleissakin voittajien leirissä.

YLEN vaaliasiantuntijana työskentelevä Sami Borg näyttää julkistaneen pari tuntia sitten kannanottonaan, että toista kierrosta ei näissä vaaleissa ”perinteisillä mittareilla mitattuna” välttämättä tule. Tulihan se sieltä! Sauli Niinistön (kok.) kannatuksen ”romahtamista” jo reilun kuukauden kummastelleille olen useampaankin kertaan muistuttanut – Niinistön itsensä tavoin – että hänen todellinen kannatuksensa on koko ajan pysynyt 50%:n yläpuolella – todellisessa laskentatilanteessakin kun ratkaisevat vain annetut äänet. Hyvä, että totuus tuli ilmi sentään nyt – joskin se minun silmiini näyttää enää pelkältä ”oman selustan turvaamiselta”: oli vaalin tulos puolentoista viikon päästä mikä hyvänsä, voi Borg sanoa olleensa oikeassa.  Mikä on asiantuntijan ja veikkaajan ero, minä vaan kysyn! Hoh-hoijaa…

MINÄ löin veikkaukseni rouva Valtiosihteerille ja Heimoveljelle ”tiskiin” jo eilen. Arvioni perustuu paitsi julkaistuihin presidenttigallupeihin, myös selkeisiin muistikuviin kaikista kaksivaiheisista kansanvaaleista sekä ”jonkinmoiseen ymmärrykseen” poliittisesta historiastamme, joka muun historian tavoin sekin tuppaa ainakin tietyiltä osin toistamaan itseään. Tässä tulos, johon toivon en liian vakavaa suhtautumista:

VIIKON kuluttua sunnuntaina pidetyn 1. kierroksen äänikuningas on Niinistö 46,5%:n ääniosuudella. Vaali siis menee kuin meneekin näkemykseni mukaan sille paljon puhutulle toiselle kierrokselle! Niinistön haastajaksi sinne päässee Väyrynen n. 15%:n äänisaaliilla. ”Mitalikolmikon” täydentää fantastisen kampanjan tehnyt Pekka Haavisto (vihr.) suunnilleen 12% kannatuksella. Perustelen nyt tehtyä arviota Suomen Keskustan legendaariseksi mainitun järjestökoneiston massiivisuudella vihreisiin nähden; ei mopolla kuuhun pääse – ainakaan vielä.

NELJÄNNEKSI presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella nousee Paavo Lipponen (sd.) 11%:n kannatuksella. Demareiden tehokas punakone on enää muisto vain, mutta sen verran siitä – vieläkin – tehoja löytyy, että tämänkin vaalin tulosta puheenjohtaja Jutta Urpilainen ja kumppanit voivat pitää torjuntavoittonaan. Sosiaalidemokraateilla on ollut presidenttiys hallussaan yli kolme vuosikymmentä, mutta nyt tuo tie on – toistaiseksi – näkemykseni mukaan kuljettu loppuun. Se on vielä sanottava, että ellei Lipposen kannatus ole lähellä nyt esittämääni lukemaa, on Niinistön läpimeno jo ensimmäisellä kierroksella hyvin lähellä. Hiipuvasta kannatuksesta huolimatta demareilla on huomattava rooli presidentinteossa – tälläkin kertaa.

PERUSSUOMALAISTEN Timo Soini jäänee vaalissa viidenneksi saaden noin 9%:n kannatuksen. Hän on käynyt kampanjaa hyvin ”mattivanhasmaisesti” ja se näkyy nyt vaalituloksessa. Lehdistössä alkaneekin pian vaalien jälkeen pohdinta siitä, onko Soinin tähti lähtenyt vihdoin laskuun, kuten ollaan ounasteltu. Ehdokkaista nuorinta, Paavo Arhinmäkeä (vas.), kannattaa presidentiksi 4% kansalaisista. Kaksi viimeistä sijaa vaaleissa menee kauneimman sukupuolen edustajille Eva Biadeutille (r.) (1,5%) ja Sari Essayahille (kd.) (1%). He eivät saa kannattajikseen edes kaikkia ”omiaan” vaan menettävät kannatusta ennen kaikkea Niinistölle.

ÄÄNESTYSPROSENTIN veikkaan tulevassa vaalissa jäävän noin 72,5:een. Tämä on seurausta paitsi selkeältä vaikuttavasta ennakkoasetelmasta, myös presidentinvallan systemaattisesta vähentämisestä. Vallaton keulakuva kiinnostaa kansalaisia edelleen, muttei enää niin paljon kuin aiemmin. Timo Soinin odotettua heikomman vaalimenestyksen lisäksi lehdistömme pohtiikin tulevana keväänä presidentti-instituution vaaleissa kokemaa alennustilaa.

MITEN sinä ennustat vaalien menevän – 1. kierroksella?  Paras veikkaus palkitaan, ehkä…

Tämän vuoksi Niinistö – Sauli Niinistö

EDELLISESTÄ blogimerkinnästäni on siinä määrin aikaa, että suurin osa Teistä uskollisista lukijoistani lienee jo luullut, että nämä Mikon mietteet olisi kuollut ja kuopattu. Pelko on aiheeton, sillä nyt ajattelin aloittaa blogikirjoittelun uudelleen. Ajankohta – politiikasta kun yhä kiinnostunut olen – tekemälleni päätökselle on mielestäni erinomainen, sillä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen varsinaiseen äänestyspäivään on nyt tasan kaksi viikkoa. Hätäisimmät, joihin meikäläinen kuuluu jo olosuhteiden pakosta, voivat halutessaan ottaa kantaa seuraavaan valtionpäämieheemme jo ensi viikon keskiviikkona käynnistyvässä ennakkoäänestyksessä.

VUOSIEN varrella olen eri yhteyksissä toistuvasti korostanut poliittista sitoutumattomuuttani – aina Joutsan valtuustosalia myöten.  Lähestyvän presidentinvaalin osalta uskallan kuitenkin ihan avoimesti sanoa olevani Heimoveljen sanoin ”Sauli Niinistön miehiä”. Kyseinen herra on muuan Urho Kekkosen ohella henkilöillä mitaten suurin syyllinen siihen, että olen ylipäätään kiinnostunut politiikasta.  Moni on jo reilun vuosikymmenen kysynyt, mikä Saulissa – tuossa vakavaraisessa pankkiirissa – kiehtoo meikäläistä, ainakin toistaiseksi pienituloista työkyvyttömyyseläkeläistä. Tässäpä muutama peruste:

PIDÄN Sauli Niinistöä nykymittapuulla arvioiden poikkeuksellisen suoraselkäisenä ja luotettavana poliitikkona. Hän on ollut sitä minulle jo siitä lähtien, kun hän 1990-luvun alkupuolella silloisena perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana oli käynnistämässä eduskunnassa prosessia, joka lopulta johti Esko Ahon (kesk.) hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalon (kesk.) valtakunnanoikeuteen. Todisteita Niinistön suoraselkäisyydestä ja luotettavuudesta olen saanut toki myöhemminkin hänen valtiovarainministeri- ja puhemieskausillaan. Uskon, etten ole tässä suhteessa ainoa.

ASIANTUNTEVUUS on myös adjektiivi, joka Sauli Niinistöön on helppo liittää. Tämä koskee erityisesti nyt niin pinnalla olevia talousasioita. Vaikkei valittavalla Tasavallan presidentillä – enää – suoranaista talouspoliittista valtaa olekaan, on mielestäni tärkeää, että meillä on valtionpäämiehenä henkilö, jolla on näyttöjä talouspolitiikan hallitsemisesta. Niinistön kohdalla niitä on. Hänen valtiovarainministerikautensa (1996 – 2003) aikana tekemistään päätöksistä voidaan tietysti olla erimielisiä, mutta tosiasia on, että tuolloin saatiin merkittävästi korjattua ylivelkaantunutta talouttamme. Tämänkaltaisia toimenpiteitä meillä on tulevasta presidentistä riippumatta edessämme nytkin – veikkaanpa, että jo ennen vappua. Jos tulevalla tasavallan presidentillä on riittävästi arvovaltaa ja kokemusta, hän voi olla vaikuttamassa taloudessamme tehtäviin välttämättömiin ratkaisuihin, vaikkei talouspolitiikka siis hänen valtaoikeuksiinsa suoranaisesti kuulukaan.

UUTTERUUS on myös mielestäni eräs niistä hyveistä, joita tulevalla tasavallan presidentillä tulee olla; hänen on oltava Suomen kansan palveluksessa tarvittaessa ympäri vuorokauden. Vain tätä kautta tuleva tasavallan presidentti voi olla se Arvojohtaja, jota nykyajan presidentiltä ainakin toimittajat ja muut poliitikot tuntuvat haluavan yli kaiken. Sauli on näyttönsä tälläkin sektorilla antanut: jo vuosikaudet hän on halunnut ”unilukkaroimalla” herättää keskustelua ajankohtaisista teemoista, siinä erinomaisesti onnistuen. Tuota samaa hänen soisi jatkavan tulevana presidenttinäkin, sillä keskustelunaiheet eivät tästä maasta lopu – päinvastoin. Presidentti ei voi – enää – käskeä ketään minnekään, mutta riittävän arvovallan omaavana hän voi ohjata kehitystään haluamaansa suuntaan monilla eri aloilla.

ME suomalaiset kohdistamme presidenttiin aina, mutta eritoten näin valinnan kynnyksellä yli-inhimillisiä ellei peräti messiaanisia odotuksia – ja syyttävää sormea osoitetaan tuolloin poikkeuksetta diktaattoriksi helposti leimattavan Kekkosen suuntaan. Nyt on tärkeää muistaa, että myös tuleva tasavaltamme päämies on sittenkin vain inhimillinen ihminen. Kahdeksasta nyt esillä olevasta ehdokkaasta Sauli Niinistö, jos kuka, sitä on. Jämäkkä kädenpuristus, reipas ja iloinen tervehdys sekä lyhyt juttutuokio viimeksi viime viikon keskiviikkona todistivat minulle omakohtaisesti jälleen kerran sen, että Me Suomalaiset voimme turvallisin mielin valita tämän miehen tulevaksi päämieheksemme. Niin, ja tämä ei ollut maksettu mainos!

LEPPOISAA pyhäpäivää.