Tämän vuoksi Niinistö – Sauli Niinistö

EDELLISESTÄ blogimerkinnästäni on siinä määrin aikaa, että suurin osa Teistä uskollisista lukijoistani lienee jo luullut, että nämä Mikon mietteet olisi kuollut ja kuopattu. Pelko on aiheeton, sillä nyt ajattelin aloittaa blogikirjoittelun uudelleen. Ajankohta – politiikasta kun yhä kiinnostunut olen – tekemälleni päätökselle on mielestäni erinomainen, sillä presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen varsinaiseen äänestyspäivään on nyt tasan kaksi viikkoa. Hätäisimmät, joihin meikäläinen kuuluu jo olosuhteiden pakosta, voivat halutessaan ottaa kantaa seuraavaan valtionpäämieheemme jo ensi viikon keskiviikkona käynnistyvässä ennakkoäänestyksessä.

VUOSIEN varrella olen eri yhteyksissä toistuvasti korostanut poliittista sitoutumattomuuttani – aina Joutsan valtuustosalia myöten.  Lähestyvän presidentinvaalin osalta uskallan kuitenkin ihan avoimesti sanoa olevani Heimoveljen sanoin ”Sauli Niinistön miehiä”. Kyseinen herra on muuan Urho Kekkosen ohella henkilöillä mitaten suurin syyllinen siihen, että olen ylipäätään kiinnostunut politiikasta.  Moni on jo reilun vuosikymmenen kysynyt, mikä Saulissa – tuossa vakavaraisessa pankkiirissa – kiehtoo meikäläistä, ainakin toistaiseksi pienituloista työkyvyttömyyseläkeläistä. Tässäpä muutama peruste:

PIDÄN Sauli Niinistöä nykymittapuulla arvioiden poikkeuksellisen suoraselkäisenä ja luotettavana poliitikkona. Hän on ollut sitä minulle jo siitä lähtien, kun hän 1990-luvun alkupuolella silloisena perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana oli käynnistämässä eduskunnassa prosessia, joka lopulta johti Esko Ahon (kesk.) hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalon (kesk.) valtakunnanoikeuteen. Todisteita Niinistön suoraselkäisyydestä ja luotettavuudesta olen saanut toki myöhemminkin hänen valtiovarainministeri- ja puhemieskausillaan. Uskon, etten ole tässä suhteessa ainoa.

ASIANTUNTEVUUS on myös adjektiivi, joka Sauli Niinistöön on helppo liittää. Tämä koskee erityisesti nyt niin pinnalla olevia talousasioita. Vaikkei valittavalla Tasavallan presidentillä – enää – suoranaista talouspoliittista valtaa olekaan, on mielestäni tärkeää, että meillä on valtionpäämiehenä henkilö, jolla on näyttöjä talouspolitiikan hallitsemisesta. Niinistön kohdalla niitä on. Hänen valtiovarainministerikautensa (1996 – 2003) aikana tekemistään päätöksistä voidaan tietysti olla erimielisiä, mutta tosiasia on, että tuolloin saatiin merkittävästi korjattua ylivelkaantunutta talouttamme. Tämänkaltaisia toimenpiteitä meillä on tulevasta presidentistä riippumatta edessämme nytkin – veikkaanpa, että jo ennen vappua. Jos tulevalla tasavallan presidentillä on riittävästi arvovaltaa ja kokemusta, hän voi olla vaikuttamassa taloudessamme tehtäviin välttämättömiin ratkaisuihin, vaikkei talouspolitiikka siis hänen valtaoikeuksiinsa suoranaisesti kuulukaan.

UUTTERUUS on myös mielestäni eräs niistä hyveistä, joita tulevalla tasavallan presidentillä tulee olla; hänen on oltava Suomen kansan palveluksessa tarvittaessa ympäri vuorokauden. Vain tätä kautta tuleva tasavallan presidentti voi olla se Arvojohtaja, jota nykyajan presidentiltä ainakin toimittajat ja muut poliitikot tuntuvat haluavan yli kaiken. Sauli on näyttönsä tälläkin sektorilla antanut: jo vuosikaudet hän on halunnut ”unilukkaroimalla” herättää keskustelua ajankohtaisista teemoista, siinä erinomaisesti onnistuen. Tuota samaa hänen soisi jatkavan tulevana presidenttinäkin, sillä keskustelunaiheet eivät tästä maasta lopu – päinvastoin. Presidentti ei voi – enää – käskeä ketään minnekään, mutta riittävän arvovallan omaavana hän voi ohjata kehitystään haluamaansa suuntaan monilla eri aloilla.

ME suomalaiset kohdistamme presidenttiin aina, mutta eritoten näin valinnan kynnyksellä yli-inhimillisiä ellei peräti messiaanisia odotuksia – ja syyttävää sormea osoitetaan tuolloin poikkeuksetta diktaattoriksi helposti leimattavan Kekkosen suuntaan. Nyt on tärkeää muistaa, että myös tuleva tasavaltamme päämies on sittenkin vain inhimillinen ihminen. Kahdeksasta nyt esillä olevasta ehdokkaasta Sauli Niinistö, jos kuka, sitä on. Jämäkkä kädenpuristus, reipas ja iloinen tervehdys sekä lyhyt juttutuokio viimeksi viime viikon keskiviikkona todistivat minulle omakohtaisesti jälleen kerran sen, että Me Suomalaiset voimme turvallisin mielin valita tämän miehen tulevaksi päämieheksemme. Niin, ja tämä ei ollut maksettu mainos!

LEPPOISAA pyhäpäivää.