SVN=UKK?

MUUTAMA minuutti sitten varmistui lopullisesti, että Sauli Väinämö Niinistö on Suomen historian 12. Tasavallan presidentti. Tunnelmat henkilökohtaisella tasolla ovat myös sangen iloiset, sillä olen odottanut tätä päivää 21.9.1999 alkaen: tuolloin seuraava presidenttimme ilmoitti kieltäytyvänsä ehdokkuudesta v. 2000 presidentinvaaleissa lanseeraten samalla käsitteen ”puolivallaton leskimies”.

TUOSTA kuulakkaasta syyspäivästä on nyt kulunut hyvän matkaa toista vuosikymmentä. Noiden vuosien aikana allekirjoittanut on jaksanut innostua sekä Urho Kekkosesta että nyt tänään valitusta tulevasta presidentistämme Sauli Niinistöstä siinä määrin, että jotkut ovat valmiita näkemään kyseisten herrojen sympatiseeraamisen meikäläisen suoranaiseksi elämäntehtäväksi. Otan nämä eri yhteyksissä esitetyt kannanotot tänään kunniana, vaikka ajan muoti-ilmaus olisi tietysti pahoittaa niistä mielensä. Minun kannatukseni lisäksi näitä kahta herrasmiestä yhdistää kuitenkin sangen moni paljon tärkeämpikin asia. Tässäpä listaa:

URHO KEKKONEN sen enempää kuin Sauli Niinistökään eivät saaneet kovinkaan lentävää lähtöä opintielle. Ensiksi mainittu jäi kertaalleen jopa luokalleen – tai ainakin sai ehdot – venäjän kielestä ja jälkimmäisellä ei aina ollut edes kirjoja mukanaan. Siitä huolimatta molemmista kouliutui myöhemmin varatuomareita, kuten niin monesta muustakin presidentistämme.

VAIKKA sekä Kekkosen että Niinistön poliittinen ura sai Suomessa korkeimman mahdollisen huipennuksensa heidän tuntuaan vuorollaan valituksi Tasavallan presidentiksi, lähtö valtakunnan politiikan tasolla ei ollut mitenkään poikkeuksellisen lupaava: Kekkonen pääsi eduskuntaan 1936 toisella ja Niinistö 1987 käsittääkseni vasta kolmannella yrittämällä. Urhon urakehitys tästä eteenpäin oli Saulia nopeampaa, sillä hänet nimitettiin käytännössä saman tien Kyösti Kallion (ml.) IV hallituksen oikeusministeriksi. Niinistö joutui odottamaan vuoroaan pitempään, sillä hänestä tuli Paavo Lipposen (sd.) I hallituksen oikeusministeri vasta kahdeksan vuotta kansanedustajauran käynnistymisen jälkeen v. 1995.

LAIN TULKKEINA nämä molemmat herrat ovat myös nousseet ns. suuren yleisön tietoisuuteen. Kekkonen tunnettiin laajoissa kansalaispiireissä toki aikaisemminkin, mutta lopullisesti hän löi itsensä läpi hoitaessaan oikeusministerinä, kuten itse sanon ”Paasikiven työrukkasena”, sotasyyllisyyskysymystä v. 1945 – 1946. Niinistö puolestaan oli perustuslakivaliokunnan silloisena puheenjohtajana keskeisesti vaikuttamassa siihen, että Kauko Juhantalo tuomittiin valtakunnanoikeudessa 1990-luvun alkupuolella.

NIIN Urho Kekkosen kuin Sauli Niinistönkin kohdalle ennätti ennen Tasavallan presidenttiyttä osua myös poliittisia alamäkiä. Vuosina 1953 – 1954 näytti hetken siltä, että Kekkosen kuningastie katkeaa, kun hän erinäisistä syistä johtuen väliaikaisesti menetti paikkansa maamme pääministerinä. Sauli Niinistö näytti luopuvan politiikasta kokonaan v. 2003 eduskuntavaalien jälkeen, kun hän suuntasi Euroopan Investointipankin varapääjohtajaksi Luxemburgiin. Jonkun sortin arvonalennusta – virallisesta hierarkiasta huolimatta – Niinistölle merkitsi myös se, ettei hän v. 2007 eduskuntavaalien äänikuninkaana saanut paikkaa Matti Vanhasen (kesk.) II hallituksen ministeriaitiossa, vaan joutui tyytymään Eduskunnan puhemiehen sinänsä arvostettuun pestiin, jota Urho Kekkonen oli muuten hoitanut jo vuosina 1948 – 1950. Kekkosta ja Niinistöä poliitikkoina yhdistävä tekijä on myös se, että ennen presidentiksi tuloaan kummallakin on takanaan yhdet tappiolliset vaalit tasavallan päämiehen titteliä tavoiteltaessa: J. K. Paasikivi syötti karvaan kalkin Kekkoselle 1950 ja Tarja Halonen Niinistölle 2006.

TULEVAT kuusi vuotta näyttävät, loppuvatko herrojen Kekkonen ja Niinistö yhtäläisyydet tähän. Jos tänään pitäisi veikata, vastaukseni olisi kielteinen. Tervetuloa Sauli Niinistön tasavaltaan!

PS: Mainittakoon vielä, että poistin edellisen blogimerkintäni Facebook-linkityksen muutaman tunnin jälkeen, koska ajattelemattomuuttani unohdin mainita, että Kirveksen Virpin Keski-Suomen Viikkoon tekemässä presidentti-jutussa hän haastatteli tasapuolisuuden turvaamiseksi myös erästä Pekka Haaviston (virh.) kannattajaa. Minä en kuitenkaan häntä tavannut.

Huastattelu…

… KUTEN me jousalaiset sanomme! Tämänkertaisten  presidentinvaalien toisen kierroksen ratkaisevaan äänestykseen on aikaa kolme vuorokautta. Sitä silmällä pitäen annoin alkuviikosta haastattelun Keski-Suomen Viikkoon, jossa se on julkaistu tänään torstaina. Siltä varalta, että se kiinnostaa joitain muitakin kuin vain tuon keskisuomalaisen demarilehden lukijoita, julkaisen jutun nyt toimittaja Virpi Kirveksen luvalla myös täällä blogissani. Jutun alla julkaisen kokonaisuudessaan vastaukset Virpin minulle esittämiin kysymyksiin. Sanottakoon vielä, että maanantaina iltapäivällä hän teki minulle joukon tarkentavia kysymyksiä ja tuossa vaiheessa otin jossain määrin kantaa myös nk. Haavisto-ilmiöön.

Niinistön talouden tuntemus vakuuttaa

Teksti ja kuva: Virpi Kirves

Joutsalainen Mikko Tamminen, 34, äänesti myös vuoden 2006 presidentinvaaleissa molemmilla kierroksilla Sauli Niinistöä. Vaatimattomuus on asia, joka on Niinistössä tehnyt vaikutuksen Tammiseen.
-Harvoin, jos koskaan muistan hänen kehuneen tai korostaneen itseään.
Tammisen mukaan suomalaiset toivovat presidentiltä muutakin kuin pelkkää maamme edustamista;
valta on osattava ottaa. Myöskään Niinistön talouden asiantuntemusta ei kannata hänen mielestään unohtaa taloudellisesti epävakaina aikoina. Niinistöä on kritisoitu vain varakkaiden suomalaisten asioiden ajamisesta. Pyörätuolia käyttävällä Tammisella on selkeä mielipide myös tähän:
-Kannattaa muistaa, että Niinistö on eri tavoin tukenut myös Heikki Hurstin tekemää vapaaehtoistyötä yhteiskuntamme vähäosaisimman väen auttamiseksi. Pienen ihmisen auttaminen ei saa nyt kuin kuin jatkossakaan riippua pelkästä jäsenkortista tai kampanjabudjetista.

Ihmisoikeuskysymyksistä oltava
tuloksia

Tamminen uskoo Niinistön olevan suomalaisenemmistön arvojen edustaja. Perinteisten arvojen painoarvoa vaalitaistelussa ei sovi unohtaa. Uskon niillä olevan jonkun sortin merkitystä ainakin niin kauan, kun ns. suuret ikäluokat ovat äänestämässä. Jos vaalien ratkaisevaksi asiaksi nousevat ihmisoikeuskysymykset, mies ihmettelee, mikseivät Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn ole enää ehdokkaina.
-Ihmisoikeuksien puolustaminen on ihailtavaa, mutta meriitiksi vaalitaistelussa ne nousevat minusta vasta silloin, kun asiassa on ehdokkaan kohdalla esitettävissä edes joitakin konkreettisia tuloksia.
Haaviston puoliso Antonio Flores on ollut lehtien sivuilla niin kapakkatappeluista kuin  rattijuopumuksesta. Tamminen ihmettelee, kenen muun ehdokkaan puolison kohdalla tällainen toiminta olisi hyväksytty? Muutoin hän on huolissaan loan heitosta vaalien alla.
-Jos tämä tyyli jatkuu, virkavaltamme hukkuu rikosilmoituksiin ennen kuin tulevan kesän viimeiset lehdet ovat pudonneet puista, mies viittaa syksyn kunnallisvaaleihin.
Tamminen on viittä vaille valmis maisteri Jyväskylän yliopistossa ja on Joutsan kunnanvaltuuston, perusturvalautakunnan sekä opintolautakunnan jäsen. Niinistö on Urho Kekkosen lisäksi vaikuttanut siihen, että hän on aikoinaan kiinnostunut politiikasta.

***

KETÄ ÄÄNESTIT VIIME PRESIDENTINVAALEISSA?
Ehdokkaani myös vuoden 2006 vaaleissa oli Sauli Niinistö – molemmilla kierroksilla.

MIKSI KANNATAT SAULI NIINISTÖÄ PRESIDENTIKSI?
Ensiksi on sanottava, että pidän ehdokastani poikkeuksellisen suoraselkäisenä nykypoliitikkona. Niinistöllä on tämän hetken poliitikoistamme myös paras taloudellinen asiantuntemus, mitä seikkaa koskaan – mutta etenkään näin taloudellisesti epävarmoina aikoina – ei kannata olla kenenkään arvostamatta. Aikaisemmissa valtiollisissa tehtävissään oikeus- ja valtiovarainministerinä sekä ennen kaikkea Eduskunnan puhemiehenä Niinistö on osoittanut myös paitsi asialleen omistautumista sekä uutteruutta, joita en voi olla noteeraamatta tässä käsillä olevassa presidentinvaalissa. Kun tähän lisätään vielä hänen vuosien varrella eri tavoin osoittamansa inhimillisyys, olen varma, että Niinistö pystyy toimimaan kansakuntamme Arvojohtajana, jota ennen kaikkea toimittajat jaksavat mainostaa vaalitentistä toiseen.

MITEN TOIVOISIT NIINISTÖN MUUTTAVAN TARJA HALOSEN LINJAA?
Haluan ja uskon Sauli Niinistön pystyvän pysäyttämään sen presidentti-instituution inflaation, jota se on kokenut Martti Ahtisaaren kuusivuotiskaudesta (1994 – 2000) lähtien. Näin siitäkin huolimatta, että presidentin valtaoikeudet supistuvat entisestään 1.3. alkaen. Valta ei ole koskaan sidottu pelkkiin pykäliin, se on osattava myös ottaa. Suomalaiset haluavat presidentiltään muutakin kuin pelkkää edustusroolia ja uskon Niinistön osaltaan pystyvän tuon toiveen täyttämään. Henkilökohtaisella tasolla toivon, että presidenttinä Sauli Niinistö olisi osaltaan vaikuttamassa siihen, että yhteiskunnassamme nähtäisiin nykyistä paremmin jo koulutetuissa vähemmistöryhmissä piilossa oleva potentiaali.

NIINISTÖÄ KRITISOIDAAN SIITÄ, ETTÄ HÄN ON VAIN RIKKAIDEN EDUSTAJA. MIKÄ ON KANTASI TÄHÄN?

Niin, tätä seikkaahan ollaan korostettu etenkin tällä vaalin 2. kierroksella. Olen seurannut tuota keskustelua lähinnä huvittuneena. Syytteen esittäjien soisi muistavan, että Niinistö on ollut perustamassa yhdessä muuan Hjallis Harkimon kanssa v. 2008 Tukikummisäätiötä, jolla autetaan syrjäytymisvaarassa olevia kotimaisia lapsiperheitä. Kannattaa muistaa, että Niinistö on eri tavoin tukenut myös Heikki Hurstin tekemää vapaaehtoistyötä yhteiskuntamme vähäosaisimman väen auttamiseksi. Pienen ihmisen auttaminen ei saa nyt – sen enempää kuin jatkossakaan – riippua  pelkästä jäsenkortista tahi kampanjabudjetista. Konkreettiset näytöt puhukoon puolestaan – tässäkin asiassa!

MITKÄ OVAT NIINISTÖN VAHVUUDET?
Kuten edellä sanoin: talouspolitiikka ja kulloiseenkin tehtävään omistautuminen.

MIKSI NIINISTÖ SOPISI PRESIDENTIKSI HAAVISTOA PAREMMIN?

Hän edustaa ehdokkaista mielestäni uskottavammin niitä arvoja, joita suomalaisten tämänhetkinen enemmistö kannattaa.

MILLAINEN EDUSTAJA SAULI NIINISTÖ OLISI PRESIDENTTINÄ MAAILMALLA? ENTÄ HÄNEN PUOLISONSA?

En ole koskaan kuullut sanottavan, että Niinistö ei olisi tuossa tehtävässään onnistunut jo aiemmin. Tasavallan presidenttiys tässä mielessä tuskin heikentää Saulin edellytyksiä  – päinvastoin. Samat sanat pätenevät myös puolisoon.

PEKKA HAAVISTO ON ESIINTYNYT NIINISTÖÄ VAHVEMMIN IHMISOIKEUKSIEN PUOLUSTAJANA. MITÄ MIELTÄ OLET TÄSTÄ VÄITTEESTÄ?

Ihmisoikeuksien puolustaminen on ihailtavaa, mutta meriitiksi vaalitaistelussa ne nousevat minusta vasta silloin, kun asiassa on ehdokkaan kohdalla esitettävissä edes joitakin konkreettisia tuloksia. Jos presidenttiys Suomessa ratkeaa tähän kysymykseen, herää kysymys, mikseivät Martti Ahtisaari ja Elisabeth Rehn ole enää ehdolla.

SAULI NIINISTÖ ON VIIME PÄIVINÄ PUHUNUT IHMISARVON KUNNIOITTAMISESTA MYÖS VAALEISSA. MILLAISIA AJATUKSIA TÄMÄ SINUSSA HERÄTTÄÄ?

Tätä asiaahan ovat korostaneet molemmat ehdokkaat – ja syystä! Haluan tässä yhteydessä osoittaa syyttävällä sormella myös tiedotusvälineitä: kun se päivästä toiseen korostaa, että ”vaalit ratkaistaan sosiaalisessa mediassa”, on jälki siellä ollut sen mukaista – molemmissa leireissä. Jäitä hattuun ja nopeasti; elämää on aina vaalien jälkeenkin!

MITKÄ SAULI NIINISTÖN ARVOISTA OVAT SINULLE TÄRKEIMPIÄ?

Vaatimattomuus. Harvoin – jos koskaan – muistan hänen kehuneen tai korostaneen itseään. Tässä(kin) asiassa itse kukin meistä voisi ottaa Saulista mallia.
MIHIN ASIOIHIN TOIVOISIT TULEVAN PRIDENTIN PUUTTUVAN?
Suomalaisuuden asia on viime vuosina päässyt meiltä monelta pahasti unohtumaan. Uudella Tasavallan presidentillä riittää tässä suhteessa työsarkaa – sekä kotimaassa että ulkomailla.
MITEN KOVAKSI USKOT KILPAILUN VIELÄ NOUSEVAN HAAVISTON JA NIINISTÖN SEKÄ HEIDÄN KANNATTAJIENSA VÄLILLÄ ENNEN VARSINAISTA VAALIPÄIVÄÄ?

Itse ehdokkaiden välillä kilpailu pysyy sen kaltaisena, mitä nyt ollaan jo nähty. Kannattajilla voi siinä suhteessa tehdä tiukempaa. Toivottavasti olen väärässä – jälleen kerran.

MITÄ MUUTA HALUAISIT NOSTAA AIHEESTA ESILLE?

Kuten tuossa edellä jo mainitsin, on ns. sosiaalinen media mennyt näissä vaaleissa jo yli – ja kuten sanottua, molemmin puolin. Toivottavasti virheistä osataan ottaa opiksi ja nopeasti, sillä kunnallisvaalit kolkuttavat jo oven takana. Jos tämä tyyli jatkunee, virkavaltamme hukkuu rikosilmoituksiin ennen kuin tulevan kesän viimeiset lehdet ovat pudonneet puista. Maltti olkoon valttia jatkossakin. Jännittävää vaaliviikonloppua!

KOMMENTIT ovat tervetulleita!